Hei,
En olisi uskonut, että tämä onnistuu. Mutta niinhän siinä sitten kävi - tuolittomana koko tammikuu! Nyt on "voittaja fiilis" ja mahtava, onnellinen olo! Tyytyväinen olisin kyllä ollut, vaikka kyseessä olisi ollut vähentäminenkin, mutta kun tuo tuolittomuus lähti rullaamaan, niin se sitten ei tuntunut hunolta ollenkaan :)
En olisi millään pystynyt tähän yksin. Kiitokset kaikille, jota tämä liipannut! Raamiskavereille, että rukoilitte haasteen puolesta. Perheelle tuesta ja tsempistä. Prisma Studiolle ideasta ja facebook ryhmäläisille vertaistuesta. Erityis kiitos-terkut työkavereille! :)
Mitä muuttui, miltä tuntui?
Tuntemukset tietysti vaihteli tässä kuukauden aikana. Alussa seisominen oli tukalampaa ja lopussa jo ihan löpsähtävän rutiinista. Omanlaiset haasteet molemmissa. Pointti joka kohtaan oli asentojen vaihtelu ja liike = on hyvästä!
Suurin muutos: selässä ei kipuja enää ollenkaan öisin (mitä ollut monta vuotta). Eli jatkan tuolittomuutta mohdollisimman monissa paikoissa jatkossakin, erityisesti tietokoneella ja töissä.
Aineenvaihdunta kiihtyi, vaihtelevasti väsytti fyysisesti ja uni maistui yöllä hyvin. Paino putosi hieman (puoli kiloa), ruokahalun kylläkin kasvettua. Jalat tarvii lepuutusta silti (viimeisen päivän kokoaikainen jaloillaan olo teki pohkeet kipeäksi). Lihaskuntoilua ja ulkoilua lisäksi ja hyvän kunnon ja mielen paketti kasassa.
Olo ollut virkeämpi ja tosi aktiivinen.Jännä miten vaikuttanut mielialaan niin paljon, sitä en osannut etukäteen ajatella. Ja hermoihin... kovin rauhallisen maltillinen olo ruuhkissa ja jonotteluissa.
Sosiaalisissa tilanteissa oli painetta, että ei ole hassu ulkopuolinen olo... jumppapallo auttoi pääsemään "samalle tasalle".
Näillä yö-juna aivoilla ei nyt muuta tullut mieleen, mutta tässä homma näillä tein pakettiin.
Ja ei istuta staattiseti tuntikausia, jooko! :)
Terveisin Pirita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti