Niinhän se menee, että uudessa paikassa, kun ajatuksetkin ovat muualla, niin sitä sitten tottuneesti istahtaa. Mutta eiku pomppu pystöön vaan! Ja selittelyä ihmettelyihin.
Eka lipsahduskseni sattui tänään lapsen lääkärin vastaanotolla. Tutkimuksen ajaksi otin sitten nuorimman polvikyykkysyliin ja lääkäri ylsi hyvin kurkkaamaan tarvittaviin paikkoihin.
Toinen lipsahdus sitten heti perään apteekissa. Se on niin hyvin suunniteltu istahtamiseen! :D Sai kyyristellä korttimaksupäätteelle, joka oli kiinni pöydässä. Alas päin olisi taipunut lisää, mutta ei mun korkeuksiin :)
Yhdellä "asijantuntija"-käynnillä sain niin veikeän vastaanoton, että hänkin oli pystyssä jonkin aikaa, ihan kannatuksen vuoksi :)
Tänään en ollut siis töissä, vaan talon toista toipilasta hoitamassa. Huomenna tarkoitus taas suunnata toimistolle, jos mitään yllätyksiä ei ilmene näissä terveys asioissa.
Eilen tein etätöitä (vanhemman toipilaan seurana) ja tuli oltua melkein koko päivä pallolla. Seisomiset jäi vähemmälle. Mutta tuolesta ja varsinaisesta istumisesta pysyin kyllä kaukana!
ps. ja yksi harrastus onnistuneesti palloiltuna takana myös. Sain sielläkin tsempit. Ihana, kun saa positiivista palautetta ja kohtaa innostumista asiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti