Eilinen ilta meni yhteispäivystyksessä ja selvisin sieltä ilman istumista, eikä tehnyt edes tiukkaa? Potilas kyllä meinasi välillä olla malttamaton. Rongtenin ja lääkärin jälkeen käteen kipsi ja sitten pääsimme kotia päin.
Tänään oli tiivis päivä töissä. Nyt alkaa seisominen olla jo niin automaattista, että kun keskittyy kovasti, niin huomaan jämähtäväni seisomaan paino toisella jalalla pitkiksi ajoiksi kerrallaan - ei kyllä tunnu "huonolta". Mutta koitan tietoisesti muistaa vaihtaa puolta ja välillä kyykistyn/hypähdän ja venyttelen myös. Se hypähtely arastuttaa *hih* mutta tuntuu niin hyvältä. Yhdesti selittelin, että jumppaan tässä vähän.
Päitkän päivän vuoksi jäi käymättä kaupassa kotimatkalla ja nyt en jaksa enää lähtä :P - kyllä tuolla jääkaapissa sen verran löytyy sapuskaa, että pärjätään ja pitää myös käyttää mielikuvitusta (+pakasteen anteja) :)
Siis en todellakaan ole mikään super-ihminen ja se näkyy kyllä kotona! Siivouksen tarpeessa O.O ja se jääkaappi tyhjä, pyykkejä viikattavaksi ja pestäväksi... (puoliso kyllä tehnyt kotitöiden eteen oman panoksensa). Koitan priorisoida! Onneksi tuolittomuutta ei tarvitse sijoittaa tähän yhtälöön! Ihmettelen, kun tämä seisomis-projekti ei ole kuormitukseksi elämään (kokonaisuuteen) vain päinvastoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti